Matka toipumisen tielle

Oma tahto löytyy ammattitaitoisella hoidolla

Huumeiden käyttö paljastui

15. elokuuta, vuonna 2016, sopivasti palkkapäivänä, sain tekstiviestin tuntemattomasta numerosta "Hei, pahoitteluni jo heti alkuun, kun joudun sinun kautta ottaa yhteyttä poikaasi. Ilmoitatteko hänelle, että hänen velastaan on maksamatta 2500 € ...". 

Ensimmäisenä tuli mieleeni huumevelat. Miten ihmeessä poika voi muuten olla velkaa, kun jo aikaisemmin keväällä maksoin hänen vuokravelkansa, kun oli päässyt jäämään rästiin ja häätö uhkasi. Poika ei ollut koskaan kutsunut minua kylään, ei tosin kieltänytkään, mutta joka kerta kun olisin mennyt käymään oli jotain muuta tai kämppäkaverilla oli vieraita. Viimeaikoina habitus oli muuttunut vähän rähjäisemmäksi rastapötkylöineen. 

Soitin pojalleni ja kerroin että velkojat soittaa, että kuinka pahoissa huumeveloissa poika on? Poika kysyi hiljaa puhelimessa, että voisiko tulla käymään, niin jutellaan. Lähti tulemaan saman tien. 

Poika kertoi koruttomasti, että oli kesän aikana huomannut, ettei huumeiden käyttö ole hänellä enää hallussa, eikä pysty enää lopettamaan. Sanoi että vuokravelka kaverille pitää maksaa joka tapauksessa. Lupasin maksaa velan, jos poika suostuu lähtemään lääkkeettömään hoitoon. Sovimme tapaamisen Eteläiselle päihdepolille heti aamulla kun päivystys alkaa.

Lääkkeettömään huumehoitoon

Aamulla soitin ja sanoi nukkuneensa pommiin. Pyysin ottamaan taksin, että maksan sen perillä. 

Kun odottelin poikaani päihdepolin edessä Sörnäisissä, siinä kävi kauppaamassa yksi jos toinenkin. Aivan kuin päihdepolin edessä olisi ollut jokin päivystys yksinomaan hoitoon hakeutuvia varten. Kun taksi kurvasi eteeni ja poikani valui ulos takapenkiltä, ensimmäinen ajatus oli "mun poikani on narkomaani" toinen ajatus oli "sä tulit!". Maksoin taksin ja mentiin päihdepolille. Oltiin hississä hiljaa, minua itketti. Saatoin sanoa, että "tie on nyt vain ylöspäin".

Istuimme odotushuoneessa hiljaa. Odotustilassa oli taulu missä lukee "ei kukaan vuoriin kompastu, vaan kiviin". Monta ajatusta kävi mielessä ja välillä kyyneleet nousivat silmiini. Olin ylpeä pojastani, koska tuli.

Vastaanotolle mentiin yhdessä. Poikani vastaili esitettyihin kysymyksiin ilmeisen rehellisesti. Voi luoja, poikani on käyttänyt huumeita yli 10 vuotta. Sekakäyttöä ja pääaineena amfetamiini. Käyttö oli alkanut alaikäisenä ensin kaveripiirissä kaljottelulla, sitten tuli kannabiskokeilut. Parikymppisenä oli kaveripiiri hiljalleen muuttunut ja muodostui enää kovien aineiden käyttäjistä ja silloin kai tuli amfetamiinit ja muut kuvioihin. Tässä vaiheessa käyttö oli jo jatkuvaa ja pääaineena oli amfetamiini ja metamfetamiini, sekä erilaiset lääkkeet millä laskutiloja passattiin. Kerroin perhetilanteestamme ja pyysin lääkkeetöntä hoitopaikkaa.

Hietalinnassa oli paikka vapaana ja jos seulat pysyisi puhtaana 3 viikkoa, niin poika pääsisi sinne hoitoon, kauniiseen luonnonhelmaan toipumaan. 

Kun päivä koitti hoitoon lähtöön, poika ilmoitti että aika olikin siirtynyt parilla päivällä eteenpäin. Pelko voimistui että poika retkahtaa. Kun päivä vihdoin koitti, olikin tuloseulat olleet positiiviset ja heti seuraavana iltana poikani soitti että hänet pitää hakea sieltä pois. Sanoin että tulen käymään siellä, että haluan keskustella hoitajan kanssa. Puhuimme Hietalinnan pihalla, säännöt on säännöt ja niitä noudatetaan. Poika oli ratkennut juuri ennen hoitoon menoa ja vetänyt kaksin käsin lääkkeitä.

Huumehoidot jäi kesken

Tunteet purkautuivat Hietalinnan pihalla ja huusin kurkkutorvi suorana pojalleni etten ole mikään taksikuski enkä sosiaalitoimisto, että alkaa laputtamaan siitä ja minun puolestani vaikka helvettiin. Poika huusi takaisin uhmakkaasti jotakin ja lähti ylimielisenä talsimaan pois. Minä jäin itkemään hysteerisesti. 

Hoitaja lohdutti sanomalla että tein aivan oikein, että nyt on aika läheisten siirtyä syrjään. Kertoi ettei tämä ollut oikea hoitomuoto poikani käyttökaaren vaiheeseen, vaan ensin pitää olla katko ja sitten vasta voi tulla. Hoitaja sanoi, että poikani olisi halunnut jäädä ja se on tärkeintä. Hän tietää mikä paikka häntä odottaa, mutta nyt minun pitäisi malttaa odottaa. Neuvoi että voimme mennä päihdepolille ja hakea sieltä katkopaikkaa ja aikaisintaan kuukauden kuluttua voi tulla uudelleen hoitoon.

Soitin pojalleni ja kävin hakemassa hänet kyytiin. Poika itki ettei hänellä ole mitään paikkaa minne mennä ja katkolle on varmaan tosi kovat jonot. Ettei hän huumekämpissä ja kadulla kestä selvinpäin. Poika sitoutui siihen, että teen hänelle turvallisuustarkastuksen kun päästään kotiin ja että maanantaina mennään päihdepolille hakemaan sitä katkopaikkaa.

Kotona riisutin pojan alasti ja laitoin suihkuun. Tutkin jokaisen vaatteen jokaisen poimun sekä repun läpikotaisin, minkä jälkeen laitoin kaikki pesukoneeseen pyörimään 60 asteen pitkään pesuohjelmaan reppuineen päivineen, että jos siellä jotakin olisi, se menisi pesuveden mukaan.

Ainoa mitä unohdin ottaa pois, oli puhelin.

Vuorokauden aikana pojan vieroitusoireet paheni. Aloin pelkäämään että oli virhe ottaa hänet enää kotiin. Laskin tunteja ja minuutteja maanantai aamuun, että pääsemme päihdepolin päivystykseen. Poika pelasi veljensä tietokoneella ja minä tein töitä tietokoneella. Lauantaina tuli pojan "tyttöystävä" käymään ja vei pojan mukanaan syöksykierteeseen takaisin huumeiden maailmaan.

Katkaisin yhteydenpidon poikaani kokonaan, joitain viestejä lukuun ottamatta, mitä laitoin hoitoon menosta ja siitä, että rukoilen joka ilta hänen puolestaan, että ymmärtäisi mennä hoitoon. Msn kautta näin, että hän luki viestini. Aina poika jotakin vastasi, yleensä asiallisesti, jos ei muuta niin että voin tunkea ne hoidot perseeseeni.

Huumevelkojen perintä läheisiltä

Loppuvuodesta velkojat yrittivät murtautua meille kesken päivää kun olin töissä. Nuoremmat alaikäiset sisarukset olivat keskenään kotona, kun toinen miehistä pyrki ovesta ja toinen parvekkeen ovesta sisään. Poika oli soittanut hätäkeskukseen, mistä hätäkeskustyöntekijä oli pyytänyt poikaani mennä kysymään mitä niillä miehillä on asiaa. Poika oli aivan järkyttynyt ja sanonut puhelimeen että hän on vasta lapsi ja parvekkeella on aikuinen mies joka on aivan sekaisin, että tuskin se millään hyvällä asialla on, kun toisen kerroksen parvekkeelta pyrkii sisään. Pikkusisar lukittautui vessaan ja koira haukkui ja hyppi parvekkeen ovea vasten raivoissaan. Poliisit saivat toisen kiinni rännistä ja toisen rapusta. Lähdin töistä kesken päivää, kun poliisi soitti ja kertoi mitä on tapahtunut.

Uudenvuodenpäivän aamuna klo 7:00 poika soitti itkuisena ja hädissään. Pyysi minua siirtämään kaikki rahat tililleen mitä minulla oli, muuten tapahtuu karmeita asioita. Oli jäänyt velkaa tosi pahoille tyypeille. Oli myös tädilleen laittanut tekstiviestin ja pyytänyt 2000€ lainaan rahaa. Kun täti oli sanonut ettei hänellä ole sellaisia summia, poika oli pyytänyt ottamaan pikavipin tai lainan minkä hän maksaisi takaisin. Täti ei enää vastannut mitään pojalle, koska tiesi tilanteen. Rahaa ei anneta eikä lainata, piste!

Äidin hätähuuto

Lähetin pojalle viestejä ja yritin saada ymmärtämään että pitää mennä hoitoon. Aivan sama olenko ystävällinen, kiltti vai täysi paskiainen. Poikani oli tiellä, mikä johtaa hitaaseen ja tuskalliseen kuolemaan.

Viesti äidiltä pojalle:

"Jos oikeasti haluaisit saada elämäsi raiteilleen, hakisit ammattiapua tilanteeseesi.

Nyt haluat vaan rahaa ja kun sen olet saanut kasaan, vedät taas aivosi hitaalle ja jatkat valehtelemista, velan ottamista ja rikoksia. Et pysty lopettamaan ilman ammattiapua.

Kaikki kärsii siitä että sinä käytät huumeita etkä halua hakeutua hoitoon. Mikään raha ei riitä ylläpitämään huumeidenkäytön täyttämää elämääsi.

Käytät ihmisiä taloudellisesti hyväksesi ja valehtelet itsellesi ettet ole narkkari. Kaikki muut sen näkee susta jo päällepäin kaukaa.

Jos hakisit apua oikeasti, voisit saada asunnon ja kunnon työpaikan sekä tukea elämänhallintaan.

Niin kauan kun kaunistelet itsellesi omaa tilannettasi, tilanteesi vain pahenee ja riippuvuus syvenee.

Rukoilen puolestasi joka ilta ja toivon että raitistuisit. Se on ainoa mitä voin tehdä."

 

Viesti äidiltä pojalle:

"Siis viikon ollut kiinni missä? Putkassa vai pitääkö joku sinua laittomasti jossain vankina?

Onko tää nyt se raha mitä pöllit siltä xxx:ltä jolta meni luottotiedotkin sun takia? Vai joku muu velka?

Sä pyörität tota rahaa nyt vaan ympäri ja teet kokoajan lisää velkaa. Sellaista se huumehelvetti on.

Niin kauan kun pyörit rahan ja huumeiden vankina, tilanne vaan pahenee. Jos oikeasti haet apua ja meet hoitoon ja päätät selvitä, niin noi sun velatkin varmasti järjestyy ihan laillista reittiä.

Ammattilaiset on hoitaneet näitä työkseen vuosikymmeniä. Et ole ensimmäinen tai viimeinen narkkari tuossa tilanteessa."

Viesti äidiltä pojalle:

"xxx, kuuntele itse!

Sanoin sinulle jo pikkupoikana että:

Huumeet aiheuttaa riippuvuutta ja tekee ihmisen tyhmäksi.
-Et kuunnellut ja nyt sulla on päihdeongelma ja olet päihteiden vuoksi ongelmissa-

Sanoin ettei kannata hengailla nistiporukoissa. Niistä ei pääse eroon.
-Et kuunnellut ja nyt ainoat kaverisikin on enää huumeiden käyttäjät-

Olen kertonut että päihdeongelmainen tuhoaa läheistensä elämät.
-Et kuunnellut ja nyt siskosi kärsii masennuksesta ja käy terapiassa. Kaikki häpee sinua-

Sanoin ettei pidä ottaa velaksi mitään kun siinä on monen henki vaarassa.
-Et kuunnellut ja nyt olet velkojiesi toimenpidelistalla.-

Olen sanonut ettei nistin sanaan voi koskaan luottaa. Nistin elämä pyörii vain rahan ja huumeiden ympärillä. Nisti valehtelee, manipuloi läheisiään ja varastaa.
-Et kuunnellut, vaan yrität manipuloida minua säälimään itseäsi että rahoittaisin huumeiden käyttöäsi-

Sinun pitäisi olla jo aikuinen mies. Kuuntelen sinua sen jälkeen kun olet kokonaan raitis ja kuivilla aineista. Kun olet sisällä laitoksessa ja sitoudut hoitoon ja raittiiseen elämään ja kuuntelet minua!

Jos jatkat tolla tiellä, kuolet hitaasti ja tuskallisesti. Toivoisin että olisin väärässä, mutta en ole.

-Kuuntele minua-"

 

Rukoilin joka ilta, että ottaisi poikani pois heti tai auttaisi toipumaan. Toivoin että poika pääsisi vankilaan, että saisin hetken hengähtää. Surin, itkin ja surin. Syytin itseäni.

Huumevelat ajoivat rikoksiin

Lopulta MSN viesteihini ei enää tullut vastausta, eikä poika ollut aktiivisena ollut useaan päivään. Toinen poikani soitti ja kertoi että velkojat ja kaverit on soitelleet hänelle, että onko jotain vakavaa sattunut kun poika on kadonnut kokonaan.

Soitin sairaalan vaihteeseen ja kysyin onko poikani kirjautunut johonkin sairaalaan. Sen jälkeen tein katoamisilmoituksen. Parin tunnin kuluttua katoamisilmoituksesta poliisi soitti ja ilmoitti että poika on hyvässä turvassa ja voin olla huoleti jonkin aikaa. Arvasin heti että poika on tutkintavankeudessa ja pyysin poliisia välittämään terveiset että soittaa kotiin tai veljelleen.

Kävin tapaamassa poikaani Vantaan vankilassa. Tutkintavankeus kaikkineen kesti toista kuukautta. Poika oli muuttunut luurangoksi, hauraaksi. Poskipäät töröttivät ja silmät tuntuivat painuneen sisään päähän. Mutta poika oli selvinpäin. Vein mukanani esitteitä hoidoista ja kerroin että vankilassakin pääsee kuivalle puolelle ja saa hoitoa jos pyytää.

Syyttäjä haki 5 vuoden ehdotonta vankeutta rikosten tekotavan törkeyden vuoksi. Poika pääsi vastaamaan vapaalta ja oikeudenkäyntiä piti siirtää syksyyn, kun pojallani ei ollut asianajajaa. Ennen oikeudenkäyntiä ohjeistin poikani pyytämään asianajajaa, jonka lupasin hänelle hankkia. Sitten kerroin että jos hän nyt heti sitoutuu lääkkeettömiin hoitoihin, hänellä on mahdollisuus päästä vielä ehdollisella tuomiolla. Poika suostui.

Oma tahto raitistua löytyi lääkkeettömästä pienyhteistöhoidosta

Lähdimme oikeudenkäynnistä suoraan Kritsin Rediin kysymään neuvoja. Siellä oli jo ulko-ovella vanhempi herra tupakalla, joka meidät nähdessään otti meistä kopin. Näki varmaan jo kaukaa mihin ollaan tulossa, vei sisään ja esitteli paikkoja ja ihmisiä sekä kertoi oman rikos- ja päihdetaustansa sekä toipumisen tiestä. Sisällä oli todella asiantunteva sosiaalityöntekijä, joka osasi kartoittaa mitä kaikkea poikani tarvitsee ja ohjeisti meitä menemään päihdepolille ja pyytämään maksusitoumus asumispalveluihin ja hoitoihin. Pojalla ei ollut asuntoa, ei henkilöpapereita tai pankkikorttia saati pankkitunnuksia, eikä rahaa.

Juoksimme sieltä päihdepolin päivystykseen täysillä, että ehditään vielä samana päivänä. Päihdepolilta meidät ohjattiin Suojapirttiin tutustumaan. Suojapirttiin pääsimme tutustumaan vielä samana päivänä. Paikka tuntui aivan uskomattomalta. Poika saisi asua asuntolassa ja pääsisi 10 kk kestävään lääkkeettömään toipumistavoitteiseen pienyhteisöhoitoon, jos saisi maksusitoumuksen. Maksusitoumus järjestyi ja jo viikon kuluttua poika aloitti pienyhteisöhoidon ja muutti asumaan Suojapirttiin.

10 kk hoitojen aikana, pojan ajatusmaailmassa tapahtui muutos. Alkuun poika oli lähtenyt hoitoihin vain saadakseen lieventämisperusteita tuomioonsa ja välttääkseen vankilan. Kun tuomio tuli ehdollisena, pelkäsin että poika lähtee radalle takaisin. Näin ei käynytkään, vaan hoidot olivat tehneet tehtävänsä ja oma tahto oli löytynyt raitistua juuri ennen oikeudenkäyntiä. 

Huumehoidot lieventämisperuste oikeudessa

Poika sai siis 10 kk ehdollisen tuomion. Asianomistajat tulivat myös vastaan korvausvaatimuksissaan ja alensivat niitä. Tämä oli merkittävä osoitus pojalle siitä, että rikoskierteen omaehtoisesta katkaisemista oli hänelle merkittävää hyötyä hänelle.

Hoidot jatkuivat ja pikkuhiljaa hoitojen loppupuolelta poika siirtyi jälkihuoltoon. Poikani sai lopulta asunnonkin.

Narkomaaneja ei haluta hoitaa

Huhtikuussa 2018, poika tuli kotiin ja kertoi järkyttyneenä, että Suojapirtin pienyhteisö loppuu kokonaan. Että ne jotka hänen jälkeensä on tulleet pienyhteisöön, joutuvat keskeyttämään hoitonsa. Ryhdyin selvittämään asiaa, miten näin on päässyt käymään.

Selvitystyö on osin kesken, mutta kyse on siitä, ettei Helsingin kaupunki ole koskaan halunnut maksaa toipumistavoitteisista lääkkeettömistä hoidoista mitään. Poikani maksusitoumus oli koskenut ainoastaan asumispalveluita, mutta hoidot poikani sai ilmaiseksi hyväntekeväisyytenä. Tämä tieto oli minulle järkytys. Helsingin kaupunki on siis häikäilemättä siirtänyt järjestämis- ja kustannusvelvoitteensa toipumistavoitteisista hoidoista kolmannelle sektorille hyväntekeväisyytenä. Tämä selviää Helsingin kaupungin päihdehuollon hankinta-asiakirjoista viimeiseltä viideltä vuodelta.

Mainittakoon että Suojapirtin pienyhteisöhoidon läpikäyneiden prosentti on ollut 83,3-85%.

Eli näin tehokkaasta hoidosta Helsingin kaupunki ei ole ollut valmis maksamaan, mikä palauttaa addikteja työelämään ja yhteiskuntaan. Asian voi tarkistaa tilaamalla hankinta-asiakirjat viimeiseltä viideltä vuodelta ja tutustumalla siihen, millaisia päihdepalveluita Helsingin kaupunki kilpailuttaa. Kilpailutuksista uupuu toipumistavoitteiset hoidot, minkä  vuoksi kolmannen sektorin toimijat, jotka tekevät päihdetyötä tuloksellisesti ilman taloudellisen hyödyn tavoitteita, sulkeutuu ulos hankintakilpailuista. Tämä selvittely jatkuu.

Perhe mukana NA-ryhmässä 1 vuotiskahvilla

3.6.2018, tuli vuosi täyteen siitä, kun poikani on ollut täysin kuivilla vuoden. Hän kutsui meidät 1 vuotiskahville na-ryhmän tapaamiseen. Mentiin sisarien kanssa yhdessä na kokoukseen. Minulta valui kyyneleitä kun poikani piti puheen ja kertoi matkastaan toipumisen tielle. Sisko piti läheispuheen veljelleen. Olisi tehnyt mieli mennä kiittämään jokaista paikalla olevaa siitä, miten tärkeitä he olivat meidän perheelle. Tapasimme myös poikani na-kummin, joka oli ollut jo 14 vuotta raittiina. Aivan mahtava tyyppi, sisaretkin tykkäsivät hänestä. Tauolla moni tuli tervehtimään kädestä pitäen ja osa kiitti siitä että oltiin tultu 1-v päivänä na kokoukseen. Sanoivat että se on aina iso asia muillekin, kun läheisiä tulee. Tämä on elämäni aivan parhaita ja tunnerikkaita kokemuksia.

Tänään, on hyvä päivä, huomisesta ei koskaan tiedä. Mutta nyt katson jo huomiseen positiivisin ja luottavin mielin. Olen itse käynyt psykoterapiassa jo vuoden, siitä on ollut minulle apua kuormittavassa elämäntilanteessani. Psykoterapiasta olen saanut valtavasti voimavaroja ja menetelmiä selvitä kuormittavasta elämäntilanteestani sekä ahdistusta lievittäviä toimintaohjeita. Lisäksi olen löytänyt Facebookista läheisten ja toipuvien ryhmiä.